Metsät, kalliot, vuoret, joet, järvet, suot ja lähteet ovat täynnä väkeä eli taikavoimaa. Väki muodostuu haltijoista, jotka hallinnoivat luonnon eri osa-alueita. Haltijoihin liittyvät loitsut ovat suureksi osaksi arkimagiaa, jolla tavalliset ihmiset ovat pyrkineet varmistamaan elinkeinojen onnistumisen. Haltijoiden kanssa on pyritty olemaan hyvissä väleissä. Niille on uhrattu ruokaa, kultaa ja hopeaa. Tapiolta ja Mielikiltä on pyydetty metsästysonnea, Ahdolta ja Vellamolta kalaa.
Tietäjän suhde haltijoihin on erilainen. Hän pystyy nostamaan niitä avukseen sekä käyttämään niiden anteja parantajan tehtävässään. Tietäjää tarvitaan myös sovittelijaksi, mikäli joku on käyttäytynyt haltijoiden valtapiirissä huonosti.
Luonnonhaltijat nostetaan apuun loitsulla. Tietäjä vuolee niiden alueelle kultaa tai hopeaa vyöstä, kolikosta tai sormuksesta ja lukee nostoloitsun. Samalla hän ottaa multaa maasta, vettä lähteestä tai kiviä kallion raosta, jolloin hänen mukaansa on siirtynyt kyseisen haltijan väki.
Luonnonhaltijat nostetaan usein yhtenä armeijana, jossa on veden, vuoren ja metsän väki, kuten tässä loitsussa noitia ja kateita vastaan:
Nouse metsä miehinesi,
Korpi kaikki kansonesi,
Vuoren ukko voiminesi,
Vesihiisi hirmunesi,
Väkinesi veen emäntä,
Veen vanhin valtonesi;
Neitoset joka norosta,
Hienohelmat hettehistä
Miehen ainoan avuksi,
Poijan kuulun kumppaliksi,
Jottei pysty noijan nuolet,
Eikä tietäjän teräkset,
Ei asehet ampumiehen!
SKVR XII1 3579
Veden väki
Veden väki on haltijoista voimakkain ja erityisen väekästä on lähteen ja kosken vesi. Sitä käytetään parantamisessa, lemmennostossa ja tietäjän riiteissä. Jos vettä otetaan koskesta tai järvestä parantamista varten, haltijoille vuollaan vastineeksi kultaa tai hopeaa.
Veen kultainen kuninkas,
Veen valtikka väkevä,
Tule kullan otantahan,
Hopean vajehantahen!
Kullat annan kunniaksi,
Hopeat annan huolistasi,
Vasket muista vaivoistasi.
SKVR I4 555
Miespuolinen vedenhaltija Ahti mainitaan jo Mikael Agricolan jumalten luettelossa (1551) hämäläisten jumalana, joka toi kalaa vedestä ”Achti wedhest Caloia toi”. Kalastusloitsuissa Ahti esiintyy kalaonnen antajana yhdessä veden emännän Vellamon kanssa.
Vellamo, veen emäntä,
Ahti, aaltojen isäntä,
Anna mulle ahvenia,
Pitkäpiikkiselkäsiä
Avarasta aitastasi,
Alta aaltojen syvien!
SKVR VII5 loitsut, 3685.
Veden emäntää houkutellaan vaihtamaan vaahto- tai ruokopaitansa Kuuttaren ja Päivättären kutomiin kulta- ja hopeavaatteisiin. Haltijoille voidaan luvata myös hopeiset kengännauhat.
Veen emäntä, veen isäntä,
Veen piiat, veen poijat
Ja veen on kaikki väki,
Annan teille sulkaset sukat,
Hopeat on kengän nauhat.
SKVR VII4 loitsut, 2354
Tietäjät käyttävät Ahtia parantamisessa. Häntä pyydetään pyyhkimään kipuja potilaasta.
Veen Ahti auollinen,
Veen kultanen kuningas,
Astu tietä tellermöistä,
Sikasien silittämäistä,
Porsahien polkemaista.
Tule tänne tarvitessa,
Käy tänne kutsuttanessa,
Hätähisen hoivakseni,
Kivut pyhi kinttahalla,
Vaivat vantut-rukkasilla,
Kipiä on kivuissa olla,
Vaiva vammoissa asua!
SKVR I4, 1058.
Jos haltijat suuttuvat, ne voivat lähettää taudin, veden vihat, jolloin tietäjää tarvitaan sovittelijaksi. Tietäjä kysyy loitsussa syytä suuttumiseen ja pyytää haltijoita ottamaan taudin takaisin.
Veen isäntä, veen emäntä,
Ve’in kultanen kuningas,
Vetten herra voimallinen,
Miksi syyttä suuttunun̄a,
Vinnista vihastununna,
Miksi laitot lapsia,
Panit palkalaisiasi
Sata meistä miekka vyöllä,
Tuhat piip̄elo pivossa
Puremahan, nielemähän,
Syömähän, kalvamahan,
Siäri luita särkemähän,
Polvi luita polkemahan,
Syäntä sykertämähän,
Maksoja maistamahan,
Keuhkoja kietämähän,
Silmiä sinoamahan,
Kulmia kolottamahan,
Leuka luita luistamahan?
SKVR VII4 loitsut, 3097
Haltijoita puhutellaan usein perheenä tai kansakuntana: veden isäntä, veden emäntä, veden vanhimmat, veden piiat, veden pojat, veden tyttäret, lähteen ja suon neidot. Lähteen neito nostetaan yleisauttajaksi, kumppaniksi.
Onko neiti lähteessä,
Hienohelma hetteessä?
Kuin lie neiti lähteessä,
Hienohelma hetteessä,
Niin nouse nyt, neiti, lähteestä,
Hienohelma, hetteestä
Miehen ainuon avuksi,
Miehen kuulun kumppaliksi.
SKVR VII3 loitsut, 57
Lähteen vettä käytetään parantamisessa. Parannusrituaali voidaan joko suorittaa veden äärellä tai vesi voidaan ottaa mukaan saunassa suoritettavaa kylvetysrituaalia varten. Veden äärellä tehtävä parannusrituaali voi kulkea niin, että lyödään pihlajan oksilla vettä, luetaan nostoloitsu ja vuollaan veteen hopeaa. Kun sairas on vedellä hoidettu, vesi palautetaan ja vuollaan taas hopeaa kiitokseksi.
Kosken vettä tietäjä käyttää luontonsa vahvistamiseen. Kosken pyörteestä otetaan vettä ja vaahtoa. Sillä pestään pää, sitä juodaan ja samalla pyydetään vahvempaa luontoa.
Hiki hirmuinen tulisi
Tulisehen turkkihini,
Panuisehen paitahani,
Että luontoni lujempi,
Panu paijoissa parempi,
Teräsvöissä tehtosampi!
SKVR I4. 8.
Vesistä nostetaan myös miekka-, jousi- ja hevosmiehet.
Nouskaan nyt norosta miehet,
Hiekasta hevosväki,
Miekkamiehet lähtehestä!
SKVR VII4 loitsut, 1762.
Vuoren väki
Vuoren väki kutsutaan vuoren sisältä tai kallion alta. Kallion raosta otetaan pieniä kiviä ja vastineeksi vuollaan hopeaa. Nostamista voidaan tehostaa lyömällä kirveellä kalliota kolme kertaa.
Onko vuoressa väkkee,
Alla kallion apua?
Ompa vuoressa väkkee,
Alla kallion apua.
Anna, vuori, voimoasi,
Väkeesi, vaaralainen,
Miehen ainuan avuksi,
Ympärille yksinäisen.
En ota vasten ihtiäni,
Vasten on vastuksen väkee,
Vasten muita vastuksia,
Katehia kaatamaan,
Vastuksia voittamaan.
SKVR VII4 loitsut 1724
Vuoren väki voidaan nostaa yhdessä metsän ja veden väen kanssa.
Nouse metsä miehinesi,
Katajikko kansonesi,
Petäjikkö perehinesi,
Vuoren ukko voimmesi,
Vesihiisi hirmuinesi,
Umpilampi lapsinesi.
SKVR I2 1025
Vuoren väkeä kunnioitetaan ja sen voimia ylistetään.
Anna vuori voimiasi,
Kallio kavehtijoitasi
Avuksi vähä väkisen,
Kunnottoman kumppaliksi,
Ettei pää pahoin menisi,
Tukka turhiin tulisi,
Hivus hiuki lankijaisi.
Sinun on väki väkevä,
Sinun voimat voittavammat,
Sinun kunto kuulusampi.
SKVR I4 24
Joskus kallion väen nostoon käytetään monimutkaisempia riittejä: otetaan vuorella olevasta lammesta vettä, johon sekoitetaan kolmen metsäneläimen verta sekä tietäjän vasemmasta nimettömästä otettua verta. Seos kiehautetaan ja siitä pudotetaan kolme tippaa kalliolle (SKVR XII1, 3632). Kallion väki tuo lisävoimaa veden väkeen. Erään kuvauksen mukaan lähteen vesi pitää aina ottaa semmoisesta lähteestä, joka puhkeaa kallion rinnasta, sillä siinä on vahva väki (SKVR VI2, 4098).
Kallion väki otetaan mukaan pienten kivien muodossa joko riepuun tai esimerkiksi karhun ”kusirakkoon”. Sitä käytetään suojelemaan hääparia hääseremonian aikana noidilta. Myös karhun loitsuissa saatetaan pyytää vuoren ukolta apua karhun taltuttamisessa.
Metsän väki
Metsän haltijat ovat yleisauttajia, jotka kutsutaan tietäjän avuksi missä tahansa koitoksessa. Esimerkiksi kipuloitsussa pyydetään metsän väkeä avuksi tappamaan kipuja.
Tule metsä miehinesi,
Petäjäinen pereinesi,
Katajainen kantonesi
Miehen ainuhun avuksi,
Puutu naista purkamahan,
Rikkonaista riisumahan,
Häjyä hävittämähän,
Pirua puristamahan,
Juutasta repäsemähän,
Hiien kalmat tappamahan.
SKVR VII4 loitsut, 1551.
Metsän haltijoita puhutellaan perhekuntana, jota tervehditään metsään saavuttaessa.
Metsän on ukko, metsän akka,
Metsän piiat, metsän poiat,
Metsän kaunihit kasakat,
Metsän hippa halliparta,
Metsän kultanen kuningas,
Metsän ehtosa emäntä,
Siniviitta viian eukko,
Puna sukka suon emäntä,
Kaunis kankahan emäntä.
SKVR VII5 loitsut 3647
Joskus haltijat mainitaan nimeltä. Metsä kuningas on Tapio ja metsän emäntä Mielikki. He hallinnoivat metsän alueelta pyydystettävää riistaa. Heillä on lapsia ja palvelusväkeä, joiden tehtävä on pitää huolta metsästä. Puilla on omat haltijansa.
Honkatar, hyvä emäntä,
Tapiotar, tarkka vaimo,
Mielikki, mehän miniä,
Tellervo Tapion neito.
SKVR VII4 loitsut 1976
Metsän luonnottaria ja piikoja ovat soiden, salojen, korpien ja viidan väki kuten siniviitta viidan eukko ja punasukka suon emäntä.
Metsästysloitsuissa metsästäjän on saatava haltijat puolelleen saadakseen saalista. Metsää pyydetään ottamaan metsästäjä osaksi omaa väkeään: ”Ota, metsä, miehiksesi, urohiksesi, Tapio!” Metsälle vuollaan kultaa ja hopeaa, kuvaillaan miten upealta se näyttäisi kulta- ja hopeavaatteissa ja sitä kehotetaan mieltymään metsästäjäuroihin.
Kun metsän väki on saatu suosiolliseksi, se valjastetaan saaliin kiinnottoon. Saalis houkutellaan loitsuilla metsästäjän luo tuonpuoleisen alueelta. Loitsuissa kehotetaan metsän piikaa puhaltamaan pilliin, metsän emäntää avaamaan oven, ja muita haltijoita veistämään merkkejä puihin, poistamaan esteet saaliin tieltä ja tekemään siltoja ojien yli langoillaan ja viitoillaan.
Siniviitta viian eukko,
Kaunis kankahan eläjä,
Silpase sininen lanka
Poikki Pohjolan joesta.
SKVR VII5 loitsut 3247
Metsä voi lähettää taudin, metsännenän, jos esimerkiksi kaatuu metsässä, säikähtää metsän eläintä, kiroilee metsässä tai pilkkaa metsää. Tauti voi ilmetä yhtä hyvin hammassärkynä kuin painajaisenakin. Sen parantaminen on tietäjän tehtävä. Hän menee potilaan kanssa metsään, lepyttelee suuttuneen väen, pyytää haltijoita poistamaan vihansa ja tekemään sovinnon.
Metsän ukko, metsän akka,
Metsän ukko halli-parta,
Tules työsi tuntemaan,
Vikasi parantamaan!
SKVR VII4 loitsut, 2489
Maan väki
Maan väellä tarkoitetaan maan ja mullan sekä viljellyn maan kuten peltojen ja niittyjen haltijoita. Heitä kutsutaan avuksi, väeksi, voimaksi eri tilanteissa synnytyksistä pistoksen parantamiseen tai taisteluun noitia vastaan. Maasta otetaan multaa, vuollaan tilalle hopeaa ja luetaan nostoloitsu.
Mannun ukko, mannun akka,
Mannun ainaiset eläjät,
Väjekseni, voimakseni,
Väjeksi vähän urohon!
SKVR XII2 6201
Nostettavaa maan väkeä ovat mannun ukko ja eukko, manteren-alainen akka, mannun kultainen kuningas, mainio manuen emäntä, maan haltija, manteren haltija, poika pellon pohjimmainen, pellon peri-isäntä, maan ehtoisat eläjät, maan vartijat vakaiset.
Nouse maasta maan emäntä,
Rapakosta rautahammas,
Hienohelma hetteheestä
Tämän pulman purkajaksi,
Rikkeijen revittäjäksi!
SKVR XII2 5821
Maan alta kutsutaan myös aseistetut apuvoimat: maasta miekkamiehet, hiekasta hevosuroot.
Maahinen, maannenä, maan vihat, mainen hiisi ovat maasta tarttuneita tauteja tai maan haltijoiden lähettämiä vihoja.
Maan väki vastaa maan hedelmällisyydestä. Jos noita on pilannut pellon, tietäjä pyytää manteren-alaista akkaa ja pellon pohjimmaista poikaa panemaan turpeen tunkemaan ja maan vääntämään eli tekemään siitä hedelmällinen.
Maan haltijoita puhutellaan kun muutetaan uuteen taloon. Sillä ”poistetaan ikävä” uudesta talosta. Vanhasta talosta otetaan tuhkaa pussiin, joka heitetään uuden talon portaan alle ja luetaan loitsu:
Terve maa,
Terve manner,
Terve mantereen isäntä!
SKVR XII2, 7735.
Maanhaltijolta pyydetään rauhaa ja terveyttä uusille asukkaille. Maan haltijat tehdään suosiollisiksi uusille asukkaille monimutkaisilla, pitkällisilläkin riittitoimilla, jotka voivat sisältää talon kiertämistä elävän tulen kanssa, erilaisia loitsuja sekä toistuvia uhriaterioita. Uutta taloa rakennettaessa maan haltijoiden on antava suostumuksensa.
Maa manteren Jumala,
Terve maa, terve manteren haltija!
Asetu maa alollesi,
Painu maa paikollesi,
Yheksän sylen syvyyteen,
Syli puolen kymmenennen,
Kuokan koskemattomaan,
Luottimen kääntämättömään,
Josta ei nosta noiatkaan
Eikä käännä kannus-lappalaisetkaan.
Suloa maa vihas utareesi,
Peitä p-e-karvoisi!
Sen verran on sanan sijoo,
Kun on vaivasi näköö.
Anna rauha raavaille,
Sontahousuille sovinto.
SKVR IX4 1573
Suomalainen tietäjä - vastustajat, avustajat, loitsut 